Andien alpakat - Inka-sivilisaation kulmakivi

Alpakat ovat nisäkkäitä ja kuuluvat kamelieläinten heimoon. Samaan heimoon kuuluvat dromedaarit, kaksikyttyräiset kamelit, laamat, vikunjat sekä guanakot.

Vikunjat ja alpakat Inka-sivilisaation kulmakivi

Alpakoiden tarinan uskotaan alkaneen 2,5 miljoonaa vuotta sitten, kun vikunjan ja guanakon yhteinen kantaisä vaelsi Pohjois-Amerikasta Etelä-Amerikkaan alueelle, jossa Inka-sivilisaatio myöhemmin asusti. Nykypäivänä tuo alue kostuu Perun, Bolivian, Etelä-Ecuadorin, Pohjois-Chilen ja Länsi-Argentiinan alueista. Alpakan villi esi-isä vikunja sekä laaman villi esi-isä guanako asuttavat yhä Andeja.

Tutkimusten mukaan alpakka on jalostettu vikunjasta villantuottajaeläimeksi jo noin 6 000 vuotta sitten, ollen näin ensimmäisiä ihmisen kesyttämiä koti- ja tuotantoeläimiä. Laama taas jalostettiin guanakosta kantojuhdaksi mm. karkeamman villakuidun sekä alpakkaa suuremman kokonsa vuoksi.

Molemmilla eläimillä oli tärkeä rooli Inkojen valtakunnassa. Inkat olivat riippuvaisia niiden tarjoamasta ravinnosta, villamateriaalista sekä tavarankuljetusavusta. Lisäksi alpakan kuituja ja muita tekstiilejä käytettiin kuten rahaa nykypäivänä muiden tarpeellisten asioiden hankkimiseen. 

Nämä eläimet olivat myös osa uskonnollisia seremonioita ja niitä uhrattiin äiti maalle ja jumalille suotuisan sadon, vasomiskauden tai muun onnen varmistamiseksi. Vikunjoita jopa palvottiin ja niiden villasta valmistettuja tuotteita saivat käyttää vain kuninkaalliset, kuolemantuomion uhalla. Vikunjan villa oli ja on edelleenkin yksi maailman arvostetuimmista ja arvokkaimmista kuiduista. 

Sukupuuton vaara ja muita haasteita 

1500 -luvun alussa espanjalaisten löytöretkeilijöiden löydettyä Etelä-Amerikasta kulta- hopea- ja muita jalometalliesiintymiä, he eivät ymmärtäneet alpakankuidun arvoa vaan valloituspuuhissaan teurastivat 90 % silloisesta kamelieläinkannasta. Onneksi kuitenkin alkuperäisasukkaiden paetessa vuoristoon osa alpakoista säästyi ja arvokkaat eläimet saatiin pelastettua.  

1800 -luvulla teollistumisen myötä vaateteollisuus ja alpakankuitu nousivat uudelleen suosioon. Siitä valmistettiin huiveja ja muita tuotteita, joita etenkin Euroopan ylemmät sosiaaliluokat arvostivat. Myöhemmin 1900 -luvulla tämä johti siihen, että alpakankuitua ostettiin kilohinnalla. Jolloin kasvattajat luonnollisesti halusivat maksimoida tuottonsa ja sen vuoksi alkoivat jalostaa villaltaan heikompilaatuisia yksilöitä, joiden villa on painavampaa kuin hieno ja korkealaatuinen villa.

Tämä puolestaan teki korkealaatuisesta villasta entistä harvinaisempaa. Vasta viime vuosikymmenien aikana on Perussa pystytty korjaamaan tämän aikakauden tuottamia vahinkoja alpakkakuidun laadulle, tekemällä tarkkaa jalostustyötä. Kuten meidän yhteistyökumppanimme Pacomarca. 

Vikunja on tänä päivänä rauhoitettu, sillä se metsästettiin lähes sukupuuttoon villansa takia 1900 -luvun alkupuolella. 1960 -luvulla salametsästäjät olivat tappaneet kaikki paitsi 10 000 yksilöä. Tällä hetkellä vikunjoja arvioidaan olevan noin 350 000 yksilöä. 

Maasta vientikielto

Vielä 1800 - luvulla alpakoita ja etenkin laamoja kuljetettiin eläintarhoihin, mutta vuonna 1843 Peru sääti lain, joka kielsi eläinten maastaviennin. Vasta 1980 -luvulla Peru poisti vientikiellon ja alpakoita alettiin viedä Pohjois-Amerikan lisäksi ns. Uuden maailman alpakkamaihin, kuten Austaraliaan ja Eurooppaan. Suomeen ensimmäiset alpakat tulivat Ruotsin kautta vuonna 2002. 

Kuvat: Art-Dept, MICHELL & CIA

Lähteet:
Hoffman.E. & Fowler.M.E. (1995). The Alpaca Book -Management, Medicine, Biology and Fiber. Clay Press Inc. Herald, California.

Safley, M. (2001). Alpacas: Synthesis of a Miracle. Michael Safley.

Suomen laama ja alpakkayhdistys ry. viitattu 9.2.2021. Alpakka - Suomen alpakka- ja laamayhdistys ry (alpaca.fi)